Jätkämarssin paikka

Ajattelin antaa hieman tulitukea puheenjohtaja Anderssonin hienolle bloggaukselle:
http://liandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/86316-minihame-ylla-ei-tarkoita-kylla

Haluan nostaa hattua lutkamarssille ja siihen osallistuneille. On oikein ja hienoa, että naisilta löytyy rohkeutta nousta vastarintaan seksuaalista väkivaltaa ja konservatiivista hyssyttelyä vastaan. Erityisesti kun otetaan huomioon kuinka ahdasmielinen ja misogyninen ilmapiiri ainakin näissä nettikeskusteluissa velloo.

Naiset ovat elämäni valo ja kenties hienoin asia mitä tämä maa päällään kantaa. Tätä taustaa vastaan on todella vaikeaa käsittää monien miesten vähättelevää, alentavaa ja jopa vihamielistä asennetta heitä kohtaan. Aivan kuin naiset olisivat joku uhka meille! Tosiasiassa me valkoiset, suomessa syntyneet heteromiehet emme ole uhattu tai sorrettu vähemmistö, vaan osa eräänlaista globaalia eliittiä. Asiamme ovat todella hyvin. Meillä ei ole mitään syytä vainoharhaiseen pelkoon, vaan täydelliset mahdollisuudet itsemme ja yhteiskuntamme kehittämiseen.

Naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhuminen tulkitaan usein kuitenkin jonkinlaiseksi hyökkäykseksi miessukupuolta kohtaan. Sen toteaminen että miehet lyövät ja raiskaavat naisia ja että tämä ei ole oikein, ei ole mitään feminististä vihapuhetta. Se on feminististä tosipuhetta.

Osa keskustelijoista argumentoi että, "en minäkään käy prosenttijengien suosimissa baareissa, en puhu ikinä kellekkään, en katso ketään silmiin, en kulje pimeillä sivukujilla ja snägärijonoissa tuijotan vaan kengänkärkiäni. Näin olen kivasti melko usein välttänyt turpaanoton. Että kyllä siinä mielessä saavat viekottelevasti pukeutuneet pimut syyttää itse itseään raiskatuksi tulemisesta, kun eivät tajua alistua väkivallan kulttuurille ja elää pelossa."

En ole lukenut tilastoja, mutta luulen, että suurin osa kaduilla ja ravintoloissa tapahtuvista pahoinpitelyistä kohdistuu miehiin. Aika harvassa ovat ne yli 13 vuotiaat miehet ja miehenalut, jotka eivät ole koskaan saaneet nekkuunsa.

Miksi me hyväksymme tämän? Minkä takia on ok elää väkivaltaisten paskiaisten luoman uhan alla? Minkä takia me joudumme välttelemään, pelkäämään ja painamaan katseemme maahan siksi, että joku alfa-sika haluaa puolustaa olematonta kunniaansa riitaa haastamalla? Koska
ongelma näyttää olevan olla sukupuolistunut, olisi asialle hyvä tehdä jotain ihan vaikka jätkäporukassa.

Ehkä meidän pitäisi järjestää "jätkämarssi" katuväkivaltaa ja öykkäröintiä vastaan. Voisimme lähteä kaduille ja vaatia juomarauhaa baareihin ja hyvää henkeä snägärijonoihin. Kyseessä olisi ennenkaikkea vaatimus kulttuurin muutoksesta: Katuväkivaltaa ei pidä hyväksyä, eikä sen edessä tarvitse nöyristellä! Rähjäämällä ja riidanhaastolla ei todista omaa päälikkyyttään, ainoastaan oman idiotisminsa.

Naisille kiukuttelu ja heidän vaatimuksilleen naureskelu ei edistä mitään. Me kaikki tarvitsemme toisiamme ja seilaamme samassa veneessä. Siksi meidän pitää iittoutua lutkamarssilaisten kanssa ja vaatia väkivallattomuuden kulttuuria tähän väkivaltaiseen maahan.

Se olisi rohkeaa. Ehkä jopa miehekästä.